Palaan taas

Päivitystahdista voi huomata, miten todellakin elämäni on ihan saatananmoista jojolaihdutusta. Nyt taas uuden vuoden käynnistäminen aloitti tämän itseinhon pyörityksen suurempana kuin pitkään aikaan, vaikka kokoajan ainakin näennäisesti yritän laihduttaa ja pysyä siellä saatanan viidenkymmenen kilon alapuolella.

Oon nyt yrittänyt aloittaa säännöllisen hikiliikunnan uudestaan, kun ennen joulua jouduin rahallisista syistä lopettamaan pitkäaikaisen harrastukseni kokonaan, joka vituttaa nyt ihan suunnattomasti. Kuitenkin oon nyt käyny salilla näillä Les Millsin Bodycombat yms. tunneilla kaks kertaa, jotka on kyllä hyviä kalorinpolttajia todellakin kun siellä täysillä tekee. Huomenna tarkoitus mennä uudestaan, toivottavasti suunnitelmiin ei tule muutosta koska tällä viikolla en oo liikkunu vielä yhtään mitenkään kunnolla, joka vituttaa suunnatomasti.
 Tänään myös sorruin ahmimiseen ja sitä oon tehny useammankin kerran tällä viikolla. Eilen pystyin oksentamaan, tänään en koska vanhemmat oli kotona. En oo muute varmaan muuten ehkä 3 kuukauteen oksentanu. Se oli jotenkin tosi nautinnollista, vaikka eihän se ikinä sillä hetkellä hyvältä tunnukaan. Mutta jälkeenpäin tunne siitä että se ahmiminen ei pääse mahaan asti tekemään pömppöä ja näy huomenna aamupainossa kahtena lisäkilona.

En uskaltanut tänään käydä vaa'alla, oksettaa ja masentaa liikaa jo ihan kun katsoo itseään peiliin. Alotin tässä kuussa e-pillereiden syönnin, jotka ainakin kuuleman mukaan saattaa kerätä nestettä ja turvottaa. Oon yrittänyt sillä selitellä kuinka paino ei ole pudonnut, vaikka tuskin se niistä johtuu. Anyone knows kuinka paljon ne oikeesti vaikuttaa?

Muutenkin niitten takia on mielialat heitelly kyllä ihan täydellisestä maailmantuskasta aivan sekopäiseen onnellisuuden hysteriaan. Se on hyvin häiritsevää kun paha kohtaus ja päähänkosku iskee just semmosena hetkenä kun ei pitäis ja lähellä olevat ihmiset joutuu sijaiskärsijäksi. Yhtenä päivänä romahdin aivan täysin kun olin lihonu yhen kilon ja suunnilleen itkin lattialla poikaystävälle kuinka hirveää kaikki on ja että ikinä en enää tee mitään ja kuolen pois. Jälkeenpäin se tuntuu hieman koomiselta mutta tälläkin hetkellä minä, joka en ole ikinä nähnyt mitään järkeä tai syytä itseni satuttamiseen, koen suurta mielihalua hakea keittiöveitsi ja satuttaa ja rankaista sillä itteeni kuinka tämä paska ei pääse mitenkään 50 kilon alapuolelle, ei se saatana ole niin vaikeaa!! Vittu minä. Lopettaisit vain sen paskan, nuudelien, makaroonien, ranskalaisten, leivän... Vetämisen ja kaikki olisi hyvin. Voisit olla onnellinen ja tyytyväinen, pieni ja siro.

Ehkä ei enempää valitusta tänään. Tärkeintä on, että hampaat on pesty, joten tänä iltana ei enää varmaan 3000 kaloriin saldoon tule yhtään lisää.