maanantai, 12. joulukuuta 2011
sen jälkeen on paljon kerennyt tapahtua. Mutta vittu saatana niin se pahin on tapahtunut. Enhän minä missään 48kilossa pysynyt ikuisuuksia. Pikkuhiljaa, huomaamatta kaikki se paska ja massa tuli takaisin.Kun painoin 48 olin jo lähellä vartalostani pitämistä, en todellakaan enää. Minussa ei oo yhtään nättiä kaarta, olen kuin metsästä kaadettu tukki, muodoton valaanrasvakasa, voi vittu saatana.
Huomasin että mun on pakko kirjoittaa tätä blogia jos haluan laihtua, sit pysyä laihana. Se saa sen tuntumaan oikealta, konkreettiselta ja niinkuin tekisin sen jollekin muulle. Ja muiden luottamustahan minä en voi pettää. Itseäni minä huijaan ja keksin tekosyitö minkä kerkeän, mutta miksi tekisin sen muille. Miksi valehtelisin anonyymissa (toivottavasti tämä onnistuu pysymään sellaisena) blogissani?
En kestä. Onneksi uimakausi ei ole vielä alkanut. Mulla on vielä toivoa saada jotain tästä pois ennen kuin joudun laittamaan bikinit jalkaani. Vaikka silti se tuntuu ylivoimaiselta.
Tänään olen syönyt ihan liian paljon. Liian paljon saatanansaatana. Rupean pitämään ruokapäivä kirjaa. Pakko, ei tähän muuten tule mitään järkeä. Pakko saaha jotenkin jääkaapista pois kaikki paska mitä sinne on kerääntynyt, miten minä sen teen, olen liian pihi heittääkseni suoraan pois. Mutta suuni kauttahan nuo eivät saa kulkea.
Ruokavalioon täytyy myös vaikka väkisin pakotettuna saada lisää hedelmiä ja vihanneksia. Ei vain laihtumisen takia, vaan koska haluan myös puhdistaa kehoani ja saada kauniin ihon tämän saatananruman punaisen kyntöpellon tilalle.
Niin tämä on taas hyvin sekava postaus. Eihän tässä asiassa muutenkaan ole mitään järkeä mutta minun päässäni vielä vähemmän.Mutta jos kerron tästä päivästä muutakin sen lisäksi kun että vihdoin sain motivaatioboostin mutta söin liikaa, niin en ole ainakaan kahteen kuukauteen oksentanut. Yritän välttää sitä kaikin keinoin koska kurkku menee ja se tuntuu niin pahalta mutta nyt söin kasvismakaroonisoosia ja se tuntui helpolta saada ulos, mutta en kuitenkaan onnistunut oksentamaan kuin tosi vähän. Parempi sekin tietysti kuin ei mitään. Ja pidän siitä että jos onnistuu ruuan jälkeen oksentamaan niin siinä myös se ahmimisen huuma ja ruokahalu katoaa - ainakin vähäksi aikaa.
Niin tällä hetkellä siis painan 51,5 kiloa (aamupainoa, en halua edes tietää illasta) ei ehkä kuulosta huimalta, mutta kun mitta on 157 senttiä ja se ihra ei todellakaan ole mihinkään rintoihin tai järkevään paikkaan jakautunut, vaan rumiksi muhkuroiksi reisiin ja siihen kohtaan missä muilla olisi vyötärö, ei voi kuin tuntea pahaa oloa katsoessaan peiliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti